torstai 18. helmikuuta 2016

Se tunne kun

Tien toisella puolella käy kuhina. Valmistelussa on Salpausselän maailmancup viikonloppu. Kisat toimivat myös esimakuna ensi vuoden MM-hiihtoja varten. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua!

Taannoin Suomessa kisattiin myös jääkiekon nuorten MM-kisat. Nämä kisat ne vasta tunnelman nostattivatkin kattoon! Nuorten leijonien pelejä seurasi ja jännitti suuri yleisöjoukko, minä mukaan lukien. Maailmanmestaruuden ratkettua tunnelma levisi aina kansanjuhlaksi asti. Tuona iltana myös minulla oli hymy korvissa ja hieman vaikea saada unta.

Mutta mikä urheilukisojen seuraamisessa oikein viehättää ja luo tunnelmaa? Syitä on varmasti monia, mutta omalla kohdallani penkkiurheilun parasta antia on urheilijoiden onnistumisen ja sen luoman tunteen näkeminen ja kokeminen. Näin ollen voin innostua seuraamaan melkein lajia kuin lajia, vaikkapa nyt jääkiekkoa. Kyse ei ole siitä kuka voittaa tai kuka jää viimeiseksi, kyse on siitä kuinka joku onnistuu oikealla hetkellä suorituksessaan kaikilla sen vaatimilla osa-alueilla ja kuinka tämä onnistumisen tunne loistaa sillä hetkellä urheilijasta tai urheilijoista aitona ilona ja tyytyväisyytenä.

Kyllä, kilpaurheilussa onnistuminen on usein yhtä kuin voittaminen, ja onnistumisen tunne varmaan yhtä usein sama kuin ilo. Mutta ilo ei aina ole sama asia kuin onnistuminen, joten jälkimmäiseen täytyy liittyä myös muuta kuin vain iloitsemista. Nuorten MM-kiekkofinaalia seuratessani ajatukseni vahvistui, että osa onnistumisen tunnetta liittyy myös suoritukseen. Nuorten leijonien iloinen ja ennakkoluuloton pelaaminen kentällä välittyi katsomoon asti, ja voiton hetkellä tämä purkaantui vahvana onnistumisen tunteena. Mieleeni palasi tällöin myös omia onnistumisen hetkiä uran varrelta, suorituksia ja saavutuksia ja sitä tunnetta joita näihin liittyy. Iloitsin nuorten kiekkoilijoiden kanssa, sillä muistin miltä onnistuminen parhaimmillaan tuntuu.

Eräs mentorini sanoi kerran minulle: ”Elät tätä urheilua liian tunteella.” Ymmärrän mitä hän tarkoitti. Onnistumisen tunteen vastakohtana on toinen vahva tunne. Mustavalkoisesti ajateltuna on vain joko tai. Käy helposti niin, että vaaka on jatkuvasti kallellaan väärälle puolelle jos onnistumisen tunnetta ei tule tai se ei ole tarpeeksi vahva. Epäonnistumista voi jopa ruveta pelkäämään. Siksi on tärkeää oppia kokemaan myös näiden vahvojen ääripäiden välissä olevien tunteiden skaalaa. Opetella tuntemaan onnistumista ja onnistumisen tunteen saavuttamista myös harjoituksissa ja muussa elämässä, muuten kipinä jahdata sitä kilpailuista sammuu tai johtaa kaidalle polulle.

Parhaimmillaan tuo vahva onnistumisen tunne, se tunne kilpailusta, kun kehon fyysiset rajat tuntuvat kuin niitä ei olisikaan, ajatus ja toiminta kulkevat käsi kädessä, suorittaminen on rohkeaa mutta varmaa, ja tuloslistalla nimi löytyy korkealta, on yksi motivoivimpia ja palkitsevimpia tunteita. Se saa hymyn huulille vuosiakin myöhemmin, se antaa voimaa ja se saa aikaan lämpimän hyvän olon koko kehossa. Tästä tunteesta haaveilen, tämä tunne saa lähtemään lenkille, ja nähdessäni ja kokiessani muiden onnistumisia sivustakatsojana, minulle tulee hyvä olo, koska tiedän kuinka hieno tuo tunne parhaimmillaan on.

Onnistumisia, onnistumisen tunteita ja -tunnelmaa maailmancup viikonlopulta odottaen

Heini

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti