Jääpuikkokesä ja syksyn sävelet

Kesä loppuu ja syksyn tuloa ei voi estää. Vaikka viime viikko olikin pitkästä aikaa ihanan lämmin, ei kesäisestä tunnelmasta ollut enää tietoakaan tämänpäiväisessä rullahiihtotreenissä. Tänä kesänä tutuksi tulleet viisitoista astetta plussaa ja Oulun tavanomainen puuska sinetöivät sen, että elämäni ensimmäinen vesihiihtokokemus jäi myös viimeisekseni. Lunta näillä korkeuksilla tuskin saadaan vielä ensi kuussa, joten raikkahista syyssateista päästään nauttimaan vielä tovi.

Kulunut kesä oli huomattavasti leppoisampi kuin edellinen, sillä vartuttuani yli-ikäiseksi nuorten EM-kisoihin jäi jäljelle vain yhdet isot kisat, mihin satsata. Nuorten MM-kisat Norjassa menivät minulta kokonaisuutena hyvin ja kisojen jälkeen tuli sellainen tunne, että olen mennyt eteenpäin niin taidollisesti kuin fyysisestikin. Menestyminen ei vaatinut huippuonnistumista, vaan oma perushyvä suoritus riitti korkealle. Vaikka sprintin ja etenkin keskimatkan vedot olivat hyviä, oli pitkänmatkan hieno onnistuminen ja henkilökohtainen MM-mitali minulle tärkeä.

MM-kisojen jälkeen ehdin piipahtaa muutaman päivän kotona ennen lähtöä Barcelonaan. Viiden päivän bruna/rentoumis/ruoka/kulttuuri/kuntoiluloma isosiskoni kanssa teki hyvää niin mielelle kuin kropalle ja Espanjan auringossa olisi viihtynyt pidempäänkin. Lomafiilis oli korkealla kaivattujen rantakelien ja altaalla loikoilun vuoksi, mutta paljolti myös pääsykoetulosten ansiosta. Molemmat saimme opiskelupaikan Oulun lääketieteellisestä ja syksyn kuvioiden selvittyä saimme lomailla vailla huolen häivää. Barcassa oli ihanaa, mutta ikävä kyllä Lapin kesä ei vaatinut viikkoakaan, kun kovalla työllä hikoiltu rusketus alkoi haihtua.

Lenkkituristit

Loppukesän viettelin kotioloissa Rovaniemellä ja mökillämme Saariselällä. Osallistuin pitkästä aikaa tunturisuunnistukseen, jonka jälkeen jäimme muutamaksi päiväksi tunturimaisemiin leireilemään suunnistuskavereiden kanssa. Lapin reissun jälkeen oli vuorossa muutamat ratakisat, joissa juoksin uudet ennätykset ja sain myös ensimmäisen SM-mitalini yleisurheilusta 1500 metriltä. Elokuussa myös koitti muutto uuteen kotikaupunkiini Ouluun.

Koulu alkoi muihin yliopistoihin verrattuna aikaisin ja opiskelua on nyt kulunut kolme viikkoa. Ensimmäisten viikkojen jälkeen tuntuu siltä, että treenaaminen opiskelun ohella onnistuu hyvin ja aikaa jää myös muuhun. Syksyn ohjelmassa on tuttuun tapaan useammat SM-kilpailut ja mahdollisesti myös muutama maantiestartti. Etelän kisoihin onkin nyt astetta mukavampi lähteä, kun tukikohta on siirtynyt hitusen lähemmäs. ;)

-Anna

Kesän hiljaiseloa

Hiljaiselo ei ole huono elo. Vai voiko noin sanoa?

Jukolasta on jo vierähtänyt tovi jos toinenkin. Ei voi sanoa, että kesä meni tässä välissä sillä nythän kesäkelit vasta ovat alkaneet! Mutta ainakin kesäloma on vietetty ja paljon on eSKottaret-blogin hiljaselon aikana tapahtunut. Kesän tapahtumista päivitetään varmasti vielä kuulumiset syysiltojen hämärtyessä. Tässä omalta osaltani vähän kesän kuulumisia.

Jukolan jälkeen seuraava tavoitteeni oli Kainuun rastiviikko ja sen kokonaiskilpailu. Olin päässyt ihan kohtuulliseen kuntoon ja odotin itseltäni kerrankin tasaisen hyvää rastiviikkoa. Kalenterissani luki myös tuolloin heinäkuun alusta 3 viikkoa eteenpäin "kesäloma". No, tottahan siinä pari päivää ennen lomalle jäämistä kurkkua alkoi karhentamaan ja olo oli nuutunut. Kesäflunssa sieltä puski päälle ja vaikka kuinka optimisti yritin olla jouduin antautumaan taudille ja vietinkin KRV ensimmäiset kisapäivät sängynpohjalla. Viikko sairastamista ja parantelua ja torstaina pääsin avaamaan rastiviikkoni pitkän matkan katsastuskisalla. Yllättävän hyvin jaksoin taudista huolimatta painaa ja suunnistaa ja kisassa oli monta hyvää hetkeä. Osallistuin myös perjantain viimeiseen osakilpailuun, takaa-ajoon, todellisesta takaa-ajajan lähtökohdasta. Vaikka ei minkäänlaisia sijoituspaineita ollut, pummi puhutteli jo alkumatkasta, mutta mukava oli päästä suunnistamaan.

Kun muut kisasivat KRV:llä, minä kävin kalassa kun olin toipunut. Tarttuipa virveliin hauki!

Kainuusta loma jatkui karavaanin kyydissä Pyhätunturin kautta pohjois-Norjan Lakselviin, Altaan ja Lyngeniin. Reilu viikko vietettiin Mandin, Jarskin ja Juhan kanssa matkailuautoelämää ja ihasteltiin komeita maisemia ja maukkaita maastoja. On se ihme kuinka noin lähellä on noin mahtavia ja Suomesta poikkeavia maisemia! Muutama kuva alla.

Lyngenin valloitus

Ei siellä huipullu juurikaan tuullut.

Vielä saatoin viikon viettää myös mökkeillen Kokkolassa ennenkuin oli välityöviikon aika. Jos oli Norjassa ollut mäkeä reiskan rasitteeksi, niin Kokkolassa oli sitten sitä kuuluisaa pursua ja varpua. Kävin koejuoksemassa FSOM pitkän matkan rataa ja olin kyllä heittää nastarit naulaan epätoivosta sen jälkeen. Ehkä sitä nuorempana ei vain osannut vielä verrata varvikossa etenemisen tunnetta avokalliolla kiitämiseen. Näin jälkeenpäin ajateltuna kuitenkin hyvä treeni niin kropalle kuin kopalle!

Ilta-aurinkoa mökin rannalla.

FSOM långdistans alku. Kannattaa käydä kokemassa!

Pidinpä sitten vielä vähän irrallaan näistä ensimmäisistä kolmesta yhden lomaviikon, koska halusin ajoittaa sen muuttoomme uudelle paikkakunnalle. Heinäkuun viimeinen päivä oli pitkä ja hermoja raastava koettelemus, mutta kiitos mahtavien apureiden, selvisimme siitä hengissä ja kimpsut ja kampsut saatiin muutettua pääkaupungista Suomen Chigagoon, Lahteen. Moni voisi sanoa, että loma muuton yhteydessä on hukkaan heitettyä aikaa, mutta siitä olen täysin eri mieltä. Viimeinen lomaviikkoni oli Aivan Mahtava ja se kruunasi kyllä koko tämän vuoden kesälomani. Sain puuhastella uudessa kodissamme ja tutustua uusiin lenkkipolkuihini ja lähiympäristööni, uida, ottaa jopa vähän aurinkoa (joka siihen asti kesällä oli ollut viileää puuhaa!), ja levätä ja myös kisata pitkän tauon jälkeen.

Salpausselän saldoa.

Nyt on arki koittanut ja tähtäimessä ovat jo syksyn SM mittelöt. Uusi koti ja treeniympäristö ovat tuoneet sopivasti lisämotivaatiota treeneihin ja meno maistuu tällä hetkellä hyvältä kaikin puolin. 15 SM mitalia on vielä jaossa tällä kaudella. Yksi maistuisi kyllä kauden kruunuksi minullekin.

Heini