Vammapäiväkirjan jatko-osa

Kirjoittelin tammikuun lopulla vähän päiväkirjaa tänne blogiin. Siitä on nyt kulunut viitisen kuukautta ja vuoden puoliväli on sopivasti käsillä, joten vilkaistaanpa miten mulla on mennyt ja menee nyt.

Helmikuu
Kuun lopulla kävin röntgenissä ja reisiluun kaula todettiin ehjäksi. Sain ensimmäisen kuntoutussuunnitelman:

Maaliskuu
Vesijuoksua, kuntopiiriä ja pikku hiljaa myös pyöräilyä. Jalassa silloin tällöin tuntemuksia, mutta ei kipua ja särkyä. Reeniä 5-13h viikossa, mukana myös ensimmäiset kävelylenkit. Aloitin kilometristä metsässä joka kolmas päivä. Lähdin Espanjaan pyöräleirille kymmeneksi päiväksi kuun lopulla.

Huhtikuu
Lonkka kipeytyi muistaakseni leirin toisena päivänä. Parin päivän paniikkilevon ja lääkärin konsultoinnin jälkeen todettiin, että se on todennäköisesti vain iliopsoas-lihas, joka on talven käyttämättömyyden jälkeen ylikuormittunut ja ärtynyt. Pyöräily jatkui, mutta kävin myös tutustumassa espanjalaiseen uimahalliin ja senioripuiston harjoitusmahdollisuuksiin.

Huhtikuussa pääsin  myös vihdoin aloittamaan juoksun! Ohjelmassa oli pelkkää suunnistusta, koska pehmeä pohja on vähemmän riskialtis luustolle. Tiomilan takia otin riskin ja tein kaikki juoksureenit kovaa, jotta ehtisin kelvolliseen kuntoon lyhintä osuutta varten. Viikkokilometrit olivat 5, 10 ja 11.

Täällä tuli reenin loppupuolella nilkka kipeäksi. Vedin silti tietty reenin loppuun ja pari juoksuvetoa päälle.

Whatsapp-etädiagnosointia

Toisen viikon loppupuolella joku alkoi tökkiä puukolla oikean nilkan sisäsyrjää. Diagnoosina oli ärtynyt hermo. Kivuliain vammani ikinä, mutta kuulemma juoksemalla en saisi hermoa rikki, joten jatkoin juoksemista. Kipukin väheni pikkuhiljaa, joten kävin avaamassa kisakaudenkin pareissa pikkukansallisissa. Huhti-toukokuun vaihteessa tuli jo 24 kilometrin viikko.

Toukokuu
Juuri sopivasti pari päivää ennen Tiomilaa hermo lopetti hermoilun. Alkoi siis näyttää hyvältä. Tiomila-aamuna kävin oikein kävely-hölkkäämässä kivuttoman aamulenkin. Mitä nyt akilleksia hiukan kolotti.

Itse viestin ensimmäinen kilsa laputettiin tietä ja peltoa sellaista vauhtia, mitä jalkani olivat kokeneet viimeksi marraskuussa. Alkurasteille tuli pari pientä koukkua, sitten meni puoli kilsaa hyvin, minkä jälkeen molemmat akillekset lopettivat yhteistyön. Ne jäykistyivät ja kipeytyivät tehden lopuista neljästä kilometristä todella epämukavat. Raahauduin vaihtoon kaukana kohtuullisilta sijoilta ja vasen jalka lähes kävelykelvottomana.

Onneksi oli taas maajoukkuelääkäri paikalla ja valmiudessa. Arviona oli oireiden perusteella tulehtunut tai revennyt peroneus-jänne.

Pari kertaa ehdin suojuosta. Melkein nauratti.

Viikossa se ei tullut paremmaksi kylmähoidolla ja päkiäponnistuksen välttelyllä, joten käväisin magneetissa katsomassa oliko jänne revennyt. Ei ollut, mutta kantaluu oli murtunut.

Rasmuhan se siellä.

Sain vähintään 6 viikkoa juoksutaukoa. Eli lisää pyöräilyä, vesijuoksua ja voimareeniä. Keppejä ei tarvinnut, jos kantapää on koko ajan kivuton. Kivuton ja muutenkin täysin normaalin tuntuinen se onkin ollut suunnilleen kuvauspäivästä asti.



Kesäkuu
Pyöräilyä, vesijuoksua ja voimareeniä. Vesijuoksu tosin vähenemään päin, koska suurin osa uimahalleista laittaa altaansa kiinni kesäksi.


Tytöt juoksi hienosti Venloissa. Tuli itellekin vähäksi aikaa hyvä mieli.


 Kävin kontrollikuvassa viime torstaina ja jalka on parantunut erinomaisen hyvin. Siitä hyvästä sain vielä toiset 6 viikkoa juoksutaukoa, jotta kantapää varmasti paranee.

Paalasmaalla oli hienoa, vaikken pyöräilystä tykkääkään.

Bonuksena lonkankoukistajakin kipeytyi taas pyöräilystä, joten nyt ollaan liikunnattomalla viikolla. Reisiluun kaulan rasitusmurtumanhan voi juoksun lisäksi hankkia pyöräilemällä, varsinkin jollei harrasta mitään tärähtelevää liikuntaa. En aio käydä magneettikuvassa katsomassa, että onko kyseessä oikea vika vai luulomurtuma ainakaan ennen elokuuta.

-vamMarika

Lisää Venlatunnelmia, koska Venloja ei voi tunnelmoida liikaa

Kirjoitin matkakertomuksen: http://www.suunnistus.net/fi/news/matkakertomus-–-venlojen-ankkuriosuus

-Sohaaja

Venlatunnelmia

Sanattomaksi vetää, ainakin näin maanantaina heti huikean Venla-viikonlopun jälkeen. Niin suuria tunteita, kokemuksia ja elämyksiä lauantai jälleen tarjosi, ettei niitä helposti sanoiksi pueta. Neljätoista kertaa olen jo ollut mukana, mutta aiempi kokemus ei yhtään haalista tämänkertaista elämystä. Ehkä päinvastoin, se jopa mahdollistaa uudella tavalla kaikesta nauttimisen, niin odotuksesta, innostuksesta kuin jännityksestäkin.

Yhteenkuuluvuus on yksi suurimmista Jukolaan liittyvistä tunteista. Todellakin tuntuu siltä, että kaikki Jukolaa seuraavat ihmiset ovat hetken yhtä suurta perhettä ja vaikka suosikkijoukkue voi olla eri, kannustusta riittää jokaiselle ja voittajille hurrataan seuraväreistä huolimatta. Ja tietenkin suurimpana on se yhteenkuuluvuus oman joukkueen kanssa, joka vain vahvistuu mitä pidemmälle kisa etenee.

Joukkuetunnelma maalintulon jälkeen. kuva: kestavyysurheilu.fi

Me teimme joukkueena lauantaina sen joka meille oli täysin mahdollista. Juoksimme nousujohteisen viestin, osuus osuudelta suorittaen omalla hyvällä tasollamme, antaen kaikkemme, luottaen joukkueen voimaan. Lähellä oli vieläkin parempi tulos taululla ja jonkin verran jäi viilaamista suorituksiin, mutta vain riittävästi motivoimaan edelleen lenkkipolulle ja uusiin treeneihin.

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Kiitos kaikille, jotka elivät tunnelmassa mukana tukien ja kannustaen ja jakaen niin jännityksen kuin onnisumisen!

Kovin suomalainen! kuva: jukola.com

-Heini

Korkkarit kattoon

Kesäkuu alkoi eilen ja tällä hetkellä elämä on aika leppoisaa. Parin viikon ajan päivien ohjelmassa on ollut lähinnä treenit ja ylimääräistä aikaa olisi vaikka muille jakaa. Tiiviin kevään jälkeen pieni tai isompi velttoilu taitaa kuitenkin olla paikallaan. Saanpahan keskittää kaiken tarmoni treenaamiseen ja lomasta nauttimiseen.

Viime lauantaina koitti se päivä, kun minäkin sain painaa valkolakin päähäni. Juhlien järjestely ja mekon etsiminen aiheuttivat tietysti oman stressinsä, mutta se oli kaikki sen arvoista. Juhlapäivä oli kaikin puolin ikimuistoinen ja hattuunkaan ei tullut tahroja. Todistusaineistoa on nähtävillä alempana.

Kisakausi on jo pitkällä, mutta palattakoon ajassa hieman taaksepäin kevääseen. Näyttökisoja nuorten MM-kisoihin on nyt juostu neljä kuudesta ja viimeiset näytöt annetaan ensi viikonloppuna. Kisat ovat menneet hyvin ja saan lähteä rennoin mielin haastamaan itseäni Iso-Syötteen tyhjiin rinteisiin. Samantyyppistä maastoa lienee luvassa myös JWOCissa, joten kisat toimivat hyvänä harjoituksena heinäkuuta ajatellen. Näyttökisojen ja 10Milan lisäksi kevääseen on mahtunut myös debyytti Huippuliigassa ja SM-keskimatka, josta kotiin tuomisena oli hopeamitali.

Särkänniemisuunnistus ja hetki ruudussa

Kesälomailu jatkuu nyt jonkin aikaa kotona Rovaniemellä, kestävyysurheilun keskuksessa Ounasvaaralla. Pääkisoihin on aikaa viisi viikkoa ja juhlahumun laannuttua treenit ovat taas jatkuneet suunnitelmien mukaan. Mieli on hyvä ja tästä jatketaan eteenpäin.

Rantakelejä odotellessa!

-Anna