10-Mila Hangover

10-Mila oli joukkueellemme epäonnistuminen, kuten Marttiina edellisessä päivityksessä kertoikin. Voitte uskoa, että Venloissa yritetään yliyrittämättä tehdä kaikki paremmin.

Ruotsin reissun jälkeen alkuviikkon meni palautumiseen, koomailuun ja univelan kuittaamiseen. Korkkasin uimastadionin vesijuoksukauden, istutin yrttejä ikkunalaudalle, kävin pilateksessa sekä Heikillä huollossa. Eipä siinä montaa päivää ehtinytkään märehtiä, kun oli jo aika startata Huippuliigan ensimmäisessä osakisassa Sammatissa PRISMA -rasteilla. Tarjolla oli Huippuliigaksi erityistä herkkua: pitkä matka, kunnon maasto ja hienoa ratamestarointia (kiitos J. Saarinen!). Oma suorittaminen oli kohtalaista, mutta ei mitenkään loistokasta. Se riitti sijalle 4.

PRISMA-rastien hyvä rata haastavan pienellä alueella.

Lauantain pyhitin maajoukkueen sprinttipäivälle. Aamulla osallistuimme Aulangon Sibelius Sprinttiin, jossa juostiin kulttuurimaisemassa melko nopeaa ja helppoa sprinttiä. Ei toki niin helppoa, etteikö vääriä reitinvalintoja pystynyt ottamaan.

Sibelius Sprintin sijalla kaksi sai palkinoksi repullisen tarpeellisia ja repun.
Menee melkein saamieni palkintojen kärkikastiin.

Iltapäivällä harjoitusohjelmassa oli pienissä ryhmissä yhteislähdöllä sprinttivetoja Hämeenlinnan keskustassa. Se oli kovaa touhua! Aamupäivä ei painanut yhtään, kun muita naisia hönki ympärillä. Virheitä ei sallittu, ja jos sellainen tuli tehtyä, niin palaute oli välitön. Vedot olivat sopivan lyhyitä: ehdin juuri kiihdyttämään täyteen vauhtiin, ja sitten se jo loppui (eli 3-5 minuuttia).  Oli kivaa vaihtelua tulla välillä ulos metsästä ja kaasutella hieman kovempaa. Totta puhuakseni itselläni vauhti oli kuitenkin likimain samaa kuin metsässä. Vaikka laitoin irvistyksenkin kehiin, niin vauhti ei muuttunut. Mutta tekipäs se silti niiiiiin hyvää yrittää kiusata koipia nopeammalla liikehdinnällä! Sunnuntain pitkä suunnistusharjoitus ryteikössä palautti kiusatut nopeat solut takaisin unitilaan.

Sprinttivedot Hämeenlinnassa. (Kuva: Harri Koski)

Vähitellen ajatukset ovat kääntymässä kohti ensi viikonloppua, josta on tulossa mielenkiintoinen. Lauantaina Huippuliigaillaan sprinttiä Särkänniemessä, ja sunnuntaina ratkotaan keskimatkan suomenmestaruuksia Ikaalisissa Luhalahdella. Pää saattaa mennä pyörälle ja oksettaa, mutta tarkkana saa molemmissa kisoissa olla, jos mielii tuikkia.

/Sohaaja

Tulos on taululla.

Pohjanoteeraus, alta lipan, riman alitus, mitä näitä nyt on. Vai reality check, päivän kunto, ensi kerralla valmiimpana.

Tulos ei ollut odotettu. Se ei ollut lähelläkään tavoitetta. Mutta se oli sen kisan tulos ja urheilussa on turha selitellä. Mutta turha toivoa myöskään parannusta, jos ei tiedosta ja hyväksy tilannetta ja koita korjata asioita, jotta voi jo reilun kuukauden päästä puhua aivan toisenlaisesta tuloksesta.

Tilanteen toteaminen. Emme lähteneet helposta tilanteesta viestiin. Marikan jalka ja kunto oli arvoitus. Itsellä suorituskyky heitti voltin väärään suuntaan edellisen kuukauden aikana hyvän harkkakauden nousukunnosta täyteen lahnukseen. Pitkittynyt raju flunssa veti myös veriarvot ja hb:n liian lähelle sataa, joten fysiologinen totuus oli, että olin diesellahna. Jaksaa kyllä, vaikka päivän, mutta mihinkään ei pääse. Yritin uskotella vielä ennen lähtöä, että kyllä se siitä, mutta täystyrmäys tuli.

Henkisen tyrmäyksen antoi myös vaihtosija 41. joka ei ollut ihan se odotettu. Anna aloitti juuri sellaisella suorituksella, jota häneltä odotettiin. Ei nappi, mutta viesti hyvin käyntiin. Marika antoi kaikkensa, mutta vaikka rasmu on voitettu kanta (jeeee) niin jalat eivät vielä anna lupaa kirmailla huoletta. Vaikea on myös suunnistaa, jos energiaa kuluu liikaa etenemisen miettimiseen. Heinin hyvä takaa-ajo tyssäsi yhteen hermostuneeseen rastinottoon ja aikaa tuhraantui rastiympyrän tuntumassa liikaa.

Ittellä jokainen keppi oli liikaa ja turhauduin menoon jo 100 metrin päässä k:lta jumitettuani täysin vihreään suohon. Reissu ei ollut hauska, vaikka viihdytinkin itseäni mietiskelemällä jo matkalla vaikka ja mitä. Ikinä ei saisi luovuttaa, mutta siihen vähän sorruin. Sofialle annoin puomilla ohjeen nautiskeluun ja sitähän Tönö teki ja ihan mukavaan aikaan. Suunnistus on keskimäärin nautittavampaa silloin kun on kunnossa. Tehtäköön asioita niin, että nautinto on tosiasia jokaisella meistä kesäkuun siinä aika paljon kivemmassa viestissä:) Reality check ja hommiin tosiasiat huomioiden! Pystymme parempaan. 

  

Takaa-ajo katkes...

Ja selkäranka napsahti...

Kiipeilyhommiin matosta tyrmäyksen jälkeen  

Ja se tarkoittaa nastareiden ulkoilutusta

  

  Kiitos kaikille kannustuksesta!!!

T: Mandi 

Neiti nr.5 - Tiomila Countdown

Enää yksi päivä paukkuun ja esiteltävänä on vielä joukkueemme kuopus, juniori, vielä kirkastumassa oleva pohjantähti, Anna Haataja. Anna on liittynyt riveihimme vasta viime syksynä, saatuaan lahjottua managerimme ja joukkueenjohtajamme J.Haajasen pullakahvein Muuramen SM pitkillä. Tämä älyttömän mukava tyttö täyttää niin Kivan kuin Kovan kriteerit ja piristää joukkuettamme kuin virtaava kevätpuro metsässä.

Anna ennen SK Pohjantähden aikaa. Kuva: Touho Häkkinen

Anna on lappilainen Rovaniemeltä ja eSKottarista siis pohjoisinta alkuperää. Tosin hän on nyt hakeutumassa noin poronkuseman verran etelään, ja asettumassa pääkonttorimme paikkakunnalle Ouluun. Älliä Annalta löytyy ja pyrkimys on opiskella itselleen lääkärin tutkinto. Esimakua lääkärin haasteista Anna on saanut eSKottarien keskustelupalstalla, jossa vanhempaa vuosimallia olevat joukkuetoverit ovat valittaneet milloin mitäkin kolotusta tai vaivaa.

Anna ensimmäisellä Pohjantähden kisareissulla Danish Springissä.

Suunnistajana Annassa on paljon potentiaalia, ja hän onkin jo saavuttanut kotimaista ja kansainvälistä menestystä juniorisarjoissa. Annalla ”vauhti riittää” ja hän on kisannut paljon myös sileän juoksussa aina ratakierroksesta maantiematkoille. Totesipa Anna kuitenkin osallistuttuaan Danish Springin naisten pitkälle matkalle, että ”kovaa ne kulukee” viitaten kisan kärkinaisiin ja lisäten heti perään, että ”pittää vain reenata lisää”! Ounasvaaralla asuva Anna ei luonnolisesti jää myöskään suksilla muiden jalkoihin. Hiihtokilometrejä on varmasti kertynyt talviharjoituskaudella kuten nyt Lapissa yleensä matkaa, mitä nyt muutama kymmen kerralla.

Arvokisamitaleita ja kotimaista ylivoimaa. Kuvat: Olli Ojanaho/Erki Borg/ Suomusjärven Sisu

Päämäärätietoisuus, reippaus ja rentous kuvaavat Annaa persoonana. Eikä Anna tunnu haasteita pelkäävän. Huomenna Anna pääsee ensimmäistä kertaa naisten suurviestikarkeloihin kamppailemaan joukkueena kärkisijoista. Finnspringissä juostu hieno viestidebyytti osoitti, ettei kärkikahinat paljon juniorin punttia tutisuttanut. Tosin huhut viestiä edeltävältä illalta kertovat  jotain muuta... Tiomilan osuuksia spekuloitaessa Anna totesi vain, että saattaa se aloitus jännittää hieman muita osuuksia enemmän, mutta ”That’s life!”. Tuntuu siltä, että Anna on nuoruudestaan huolimatta eSKottarien viilein jäsen, ellei sitten ulkoinen tyyneys ole hyvin peiteltyä sisäistä kauhun kankeutta. Se selvinnee ehkä jo huomenna Ruotsinmaalla. Vielä on Annassa monia piileviä ominaisuuksia joita ei eSKottarissa tunneta, mutta joukkueen luottamus ja side vihreä-valkoiseen tiimiin on syntynyt.

Viestidebyytti FinnSpringissä Suomusjärvellä. Kuva: Suomusjärven Sisu

Neiti nr. 4 – Countdown Tiomila

Numerolla neljä meille esittäytyy nti. Negaatio Säkyläst. Hän tykkää kissoista enemmän kuin ihmisistä eikä hänellä ei ole kulkenut vielä koskaan. Mitä enemmän hän ähisee, puhisee ja kiroilee kisa-aamuna, sitä parempi kisa on tulossa. Hän kuvailee itseään pessimistiseksi realistiksi. Arvoisat lukijat – hän on Marika Teini.

Marika on kasvanut isossa perheessä Säkylässä ja saanut suunnistusoppinsa Rasti-Lukossa.  Suuntaa hän ampuu levykompassilla, ja tekee sen erinomaisen tarkasti. Pääsääntöisesti Marikan gps -jälki onkin jopa tylsän kaunista. Hän on kylmäpäinen kilpailija, joka ei herkästi höntyile.

  

Kuva: Touho Häkkinen

Marika on menestynyt erityisesti  sprintissä, vaikka ei omasta mielestään olekaan rintteri. Takana on kuitenkin jo kolme naisten MM-sprinttiä. Tämä johtunee Marikan mielestä todennäköisesti muiden huonoudesta. Tai ei ainakaan omasta hyvyydestä.

Marika on myös varsin noheva likka. Kun jotain pitää järjestää tai tehdä, ottaa hän usein homman hoitaakseen muiden vielä sisäistäessä asiaa. Marika on myös todella analyyttinen ja pohtiva suunnistusta ja harjoitteluaan kohtaan. Terävyydestä kertokoon myös se, että Marika opiskelee tällä hetkellä lakia Joensuussa.

Sauli itseään fiksummassa seurassa. Kuva: Touho Häkkinen.

Marikan inhorealistisen, sarkastisen ja mustaa huumoria säteilevän pinnan alla on paljon piileviä ominaisuuksia. Hän on mm. yllättävän kätevä emäntä keittiössä, ja kykenee pyöräyttämään tortun jos kakunkin tuosta noin vain.  Marika on myös (turhan) triviatiedon mestari, ja yllättää itsensäkin luettelemalla vaikkapa Norjan kuninkaallisten nimet viikinkiajoilta lähtien.  Eikä tarvitse olla kovinkaan kummoinen vitsi, suorastaan huono riittää, kun Marika silmät vettyvät naurusta. 

Kuva: Outi Ojanen

Marikalla on takana ehkä uransa haastavin talvi. Joulukuussa diagnosoitu reiden kaulan rasitusmurtuma haukkasi talviharjoittelusta ison palan, ja juoksun pariin on palattu vasta viime kuussa. Kuitenkin joskus liikaan harjoitteluun sortunut Marika tulee olemaan joidenkin veikkauksien mukaan tällä kaudella jopa elämänsä kunnossa, kun karille ajo kevätharjoittelussa on vältetty. Tiomilassa askel ei varmasti ole vielä herkin, mutta Marikan perustason ollessa korkea luottaa joukkue Marikaan kuin raumalaiseen peruskallioon.

Neiti nro 3. Countdown Tiomila

Esittelyssä vuorossa Heini Wennman, Weini Hennman

Jos ketään ei jännitä, niin ei haittaa, Heini jännittää muidenkin puolesta. Jännitys on kuitenkin aina positiivista pulputusta, joukkueeseen tarttuvaa innostavaa tahtoa ja kihelmöivää odotusta sävytettynä ”måste kissa nu” -lausahduksilla, tosin siihen riittää myös noin plus kolme astetta, vesihana, kymmenen kilometriä autossa tms.

Aina iloinen ja ystävällinen Heini on myös jo perinteistä eskojen kalustoa ja läpeensä valkovihreä joukkuepelaaja. Peruskoulutuksen Heini sai OK Botnian paidassa ja jo silloin tutuksi tuli aloitusosuus. Osuuksista siis maistuu varsinkin aloitusosuus, paitsi jos kysyt henkilöltä itseltään. Kokemus on tuonut varmuutta ja oma pää pysyy viileänä tiukemmissakin paikoissa.

Toukokuussa Heinistä tulee hullu, siis silloin kun Euroviisut tulee telkkarista. Europoppi, varsinkin ruotsalaisten tekemä, sytyttää Heinin välittömiin tanssiliikkeisiin ja paluun joukkuevoimisteluaikoihin ja kuvioita vain tulee jostain. Kyseinen musiikki on myös parasta sytyttämään Heinin kisaviiliksen, niinpä hän on kuin kotonaan Tvåmila areenalla.

Tuleva tohtorisnainen löytyy vielä hetken aikaa pääkaupunkiseudulta, mutta lähiaikoina osoite saattaa muuttua hiukan pohjoisemmaksi. Työn ohessa Heini reenaa mieluusti sata lasissa. Tänä talvena tätä on hiukan haitannut kantapää, mutta vaivat alkavat olla ohi ja vauhti on sopivasti hirmuisessa nousukiidossa ja hiihtämällä niitetyt kilometrit alkavat transferoitua metsäaskeleeseen!

Neiti nr. 2 - Countdown Tiomila

Toisena Tiomila-joukkueemme jäsenenä esittelyvuorossa on Marttiina Joensuu, jota kutsutaan myös Mandiksi tai Maraksi.



Marttiina on aloittanut suunnistusuransa Nivalassa, joka on suunnistuspitäjänä erityisen tunnettu siitä, että ojanpäitä riittää rastipisteiksi.Ojien laskemisesta Marttiina on kuitenkin edennyt varsin taidokkaaksi suunnistajaksi, joka etenkin viesteissä suunnistusvarmuudellaan kepitää navigaattorinkin.

Voittoisan FinnSpring-viestin palkintojenjako. Kuva: Suomusjärven Sisu

Jo tämän vuosituhannen alussa seuraksi vaihtui SK Pohjantähti, joten Marttiina on juurtunut hyvin oululaisseuraan, vaikkei ”ookkonää” irtoakaan ihan luontevasti hänen huuliltaan. Mandilla on taustalla myös maajoukkueura hiihtosuunnistajana, mutta se on ollut jo useamman vuoden menneen talven lumia ja tavoitteet on suunnattu kokonaan suunnistukseen.

Marttiinan kotiosoite löytyy Kouvostoliitosta, jossa hän työskentelee täysipäiväisesti Kouvolan Suunnistajien nuorisovalmennuspäällikkönä. Siihen kun ynnää vielä Marttiinan omat reenit, niin elo onkin pelkkää suunnistusta. Silloin harvoin kun Mandilla on vapaa-aikaa, hän käyttää sen viisaasti nauttien olemisesta, tekemättömyydestä ja kiireettömyydestä.

Marttiina suunnistusvapaalla lomalla.

Marttiina tunnetaan suunnistuspiireissä siitä, että vaikka koko talvi olisi mennyt kuumetaudissa, niin ei Mandin tarvitse tehdä keväällä kuin pari reeniä ja se on taas kunnossa. Tämä onkin hyvä ominaisuus, sillä Marttiina on saanut kasaan viime vuosina harmittavan vähän terveitä ja ehjiä harjoitusjaksoja. Vastoinkäymisistä huolimatta hän on yleensä kammennut itsensä mukaan suurviesteihin ja poikkeuksetta juossut mainiosti.

Vamma-analyysia.

 Mandin toinen vahvuus suunnistajana on monipuolisuus. Kaikki matkat sprintistä erikoispitkään kulkevat ja viesteissä hoituu mikä tahansa osuus aloituksesta ankkurointiin. Muut nurisevat ja kranttuilevat osuuksistaan, mutta Mandi juoksee sen, mikä joukkueen kannalta on järkevintä. Vaikka sitten toipilaana tai jalkavaivaisena. "Anything for the team".

Kuva: Suomusjärven Sisu

Neiti nr.1 - Countdown Tiomila

Tänään on enää 5 päivää aikaa lauantaina juostavaan Tiomila viestiin. Nyt onkin hyvä aloittaa "the final countdown" kohti h-hetkeä! Toteutamme tämän alas-laskun esittelemällä kunakin päivänä lauantaihin asti yhden eSKottaren tämänvuotisesta kokoonpanostamme.

Ensimmäisenä esittelyvuoron saa Sofia Haajanen. Tunnetaan myös nimillä Tönö, Sohvi ja etenkin sosiaalisessa mediassa Sohaaja. Sofia on ainut eSKottarista jonka äidinkieli on Oulunmurre ja joukossamme se, joka pisimpään on edustanut Pohjantähteä, aivan seuran alkuvuosista lähtien.

SM viestin ratkaisu 2015. Kuva: Touho Häkkinen

Sofia tunnetaan kestävänä ja juoksuvoimaisena suunnistajana, jonka kiri on yhtä herkässä kuin liisterisukset alamäessä. Siitä viis Sofia on ratkaissut useamman viestiankkuroinnin eSKottarien eduksi ja onpa hänellä henkilökohtainen aikuisten SM-mitali viime syksyltä SM sprintistä. Sofia kuuluu huippusuunistajana enää harvaan esiintyvään "levykompassi"-joukkoon. Polvisuunta taittuu jo toki hieman pystymmästä asennosta kuin esi-isillä aikanaan.

Sofia SM keskimatkalla 2014. Kuva: Touho Häkkinen

Sofia viihtyy suunnistajana tiukoissa paikoissa eikä esimerkiksi otatus nainen naista vastaan hätkäyttää Sofiaa ensikädessä. Kovista karkeloista onkin ollut tuloksina mm. viime vuoden Venlojen viestissä Simone Nigglin päänahka lopputaistossa, Italian MM kisojen henkilökohtainen 9.s sija ja parin vuoden takaa Ruotsin EM kisojen viestihopea.

SM sprintin 2015 ja kevätleirin 2016 hymyä. Kuvat (sprintti): Touho Häkkinen

Teoriassa Sofiaan voi törmätä Helsingin keskustassa, joka on Sofian arkiympäristöä. Kuitenkin talvikaudella Sofian löytää varmemmin sieltä missä aurinko paistaa ja tiet ovat sulat eli tuskin edes Suomesta. Kevät- ja kesäkaudella Sofian hyvin todennäköisesti bongaa sieltä mistä rastikansan yleensä, suunnistuskisoista. Lähes varmoja tuntomerkkejä ovat: Noname-untuvatakki ja jatkuva iloinen puheen solina.

Isona Sofiasta tulee opettaja. Ammatin vaatima periksiantamattomuus on yksi Sofian perusominaisuuksia. Sofian kanssa keskusteluun lähtiessä on syytä varautua useammalla kuin yhdellä argumentilla. Haajas-suvun useamman edustajan ollessa koolla keskustelun äänenvoimakkuus ja tempo nousevat  usein kokemattomalle sivustaseuraajalle päätä huimaaviksi.

Kisaspekulaatiot käynnissä.

Kovien suunnistuskisojen lisäksi Sofia osaa ottaa ilon irti myös tanssilattialla. Nuoruuden kehtiysvuosien monet tanssitunnit ja selkärankaan juurtunut rytmitaju nousevat näinä hetkinä vahvoina pintaan. Monipuolisuus on valttia sanotaan!