sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Terveiset maanpinnalle

Hiljennyin jouluun hidastamalla kilometrivauhtini ja matkustamalla kuukaudeksi korkealle, Etelä-Afrikan harjoittelukuplaan Dullstroomiin. Korkeutta on rapiat 2000m, happea vähemmän, mutta UV-säteilyä sitäkin enemmän. Tiesittekö, että sateella voi palaa? En minäkään.

Korkealla leireily ja harjoittelu on hieman erilaista kuin merenpinnan tasolla. Kokemusta minulla alkaa olla jo jonkin verran: olen täällä Dullstroomissa nyt kolmatta kertaa, yhden korkean kuukauden olen viettänyt Italiassa Dolomiiteilla ja lisäksi lukuisia hapettomuudelle altistumisia on tullut sekä Ranskan että Italian MM-leireilyjen myötä. Nyt adaptoituminen onkin ollut selvästi helpompaa ja nopeampaa kuin aiemmilla leireillä. Yleensä leirien ensimmäiset neljä päivää ovat olleet sysisynkkiä, ja 10:nnen päivän kohdalla on tapahtunut selkeämpi adaptoituminen. Nyt kuitenkin tuntui selvästi helpommalta alusta asti. Tai sitten kunto on vain niin kova, että lihakset eivät tarvitse happea.

Jotta korkeanpaikan leiristä saa mahdollisimman suuren hyödyn irti, on oltava huolellinen monen asian suhteen. Leirille on turha lähteä, jos elimistön rautavarastot ovat  tyhjät. Kilometrivauhdit ovat hitaampia kuin merenpinnan tasolla, joten lyhyitä spurtteja, aukkareita, rullauksia, ruskoja, täpöjä ja lasketteluja saa juosta koko ajan, jottei kotiin saavu entistäkin hitaampana. Tyypillisiä haasteita korkealla leireilijälle ovat usein myös väsy, joka ei aina muutu yöllä uneksi, ja maha, joka on soirossa raudasta. 

Kuormituksen kanssa on oltava tarkkana. Koska korkealla palautuminen on hitaampaa, kannattaa  sitä myös seurata. Varsinkin kokemattoman leireilijän on syytä vaikkapa mittailla aamuisin ortostaasia tai kerätä yösykkeitä sekä käyttää lenkeillä ahkerasti sykevyötä.  On tiedostettava, että aerobinen ja anaerobinen kynnys ovat alempana. Laktaattimittari onkin hyvä apu sekä palautumisen seurannassa, kynnysten määrittämisessä että kovien treenien kontrolloijana (ei se syke, vaan se happo!). Kokemuksen kasvattaman perstuntuman myötä voi sitten joitain mittareista karsia.
Tässä tärkeimmät huomiot, sitten vaan tahkoamaan kilometrejä.

Leiriä on kulunut pian pari viikkoa. Harjoittelu on edennyt suunnitelmien mukaan. Ensimmäisten harmaampien päivien jälkeen Jaffa on naureskellut lumenvalkoiselle ihollemme ja polttanut eriskummallisia muotoja kehoomme sinne, missä aurinkorasvasta on ollut uupelo. Mangot, avokadot, macadamiapähkinät ja naudan liha ovat muodostaneet tuoreudellaan ja halpuudellaan ravintopyramidin pohjan. Kotiapulaisemme lähikylästä tulee joka aamupäivä petaamaan sänkymme, tiskaamaan tiskimme ja lakaisemaan lattiamme. Elämä täällä on helppoa. Itse ei tarvitse kuin harjoitella. Ja sehän onnistuu.

-shaajane

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

maanantai 22. joulukuuta 2014

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

#21

Otetaan vielä aaton lähestymisen kunniaksi pikku kooste 2010 Ranskan MM-katsastuksista.

perjantai 19. joulukuuta 2014

# 19

Ja mikäs tässä on hauskaa? No se, ettei sprintterimme, joka myös aivottomana juoksukoneena tunnetaan, muistanut että myös letkassa juostessa pitää leimata kaikki omat rastit.

torstai 18. joulukuuta 2014

# 18

Aina on hyvä idea pelata varman päälle ja tehdä reitinvalinta radan myöhemmän rastin kautta, koska rastinotto tuttuun paikkaan käy  helpommin.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

#17

Marttiinan tuoreella suorituksella Kairojen Taitaja -kisassa ei tainnut irrota titteliä.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Morjens!

Morjens!

Olipahan mukhava Lapin keikkha. Kuuden päivän leiristämme tulikin sitten kymmenen hiihtopäivän keikaus hisukisojen siirron myötä. Haittaskoniinei! Komppaan Annaa ja sanon, että Lappi on kyllä the place to be marras-joulukuussa. Täysi talvi. Lunta ja latua. Välillä kuutamoa ja revontulia. Poroja ja pukkeja. Välillä hieman lumimyräkkää, mikä sekin oli pelkästään positiivista etelän vesiräntäsateeseen verrattuna. Joulun tunnelmaankin oli mukava virittäytyä oikeassa talvessa. Mieli lepäsi, roppa ei.

Lapissa on tähän aikaan vuodesta tullut vietettyä leirejä kohtalaisen monta vuotta. Ensilumenhisut ovat olleet loistava syy jykevään peruskuntosettiin talvisissa olosuhteissa. Määrää ei tartte kerätä, sitä vaan tulee. Suosittelen lämpimästi. Pieni vinkki (joka jälleen kerran tuli hyväksi todistettua) Ylläksellä hiihtolenkille: ota aina mukaan mehut, energiaa ja rahaa: lenkki venähtää joka kerta. Tai vedä sitten rasvoilla, itse suosin  munkkirasvoja yleensä Luosulta tai Aurinkotuvalta;)

Tulihan sitä myös suunnistettua: http://www.tulospalvelu.fi/gps/20141210kata/ Morjens. Koko ajan olin kartalla ja aina tulossa suoraan lipulle, mutta rasti ei ollu vaan siellä päinkään!;) (ritiikki itselle, ei rastien sijoittelulle, jossa tosin siinäki ehkä muutamat asiaan kuuluva hämmennykset). Yhen naulasin. Hauskaa oli, välillä leukaa myöten puuterissa uiden. Me like.

Ja hisustettua. Morjens. Upeat urat, radat, olosuhteet, pelkkää priimaa. Toisin kun mun hisu. Asenne, yritys, keskittyminen ja toteutus tuloksen mukainen: huono. Eksyin. http://www.tulospalvelu.fi/gps/20141213yllasD21/ Hartiapankkikin vähän muistutti kisan (ja viikon) aikana, että talletuksia olis kesän aikana voinu tehä vähä enemmän eteenpäinmenon helpottamiseksi. No tavoitteet ovat toisaalla. Mutta ai ku tuokin touhu on aina niin kivvaa! Ja paskat suoritukset harmittaa joka kerta, oli tavoitteet mitkä tahansa, oli laji mikä tahansa.

Harjoittelun tiiliskivien muuraus on siis kunnolla aloitettu, vaikka töissähän oikeesti olin. Loistavassa KSurheilijaseurassa! Tärkeintä oli heidän leirin ja kisojen onnistuminen. Ittellä väliin viikko kompensoituen ja sitten uudestaan jouluna kinkun voimalla Vuokatissa täysin omiin hiihto- ja juoksuliikkeisiin keskittyen.

Morjens ja mukavaa joulunaikaa! 

-mandi-

Laskureeneissä kohtuu maisemissa...

Hommissa harmaantuu...




#16

Haluamme todella toivottaa Annan lämpimästi tervetulleeksi seuraamme. Osoituksena siitä hän saa tänään esitellä rastinottotekniikkaansa useamman kerran.

maanantai 15. joulukuuta 2014

#15

Olemme sisäistäneet hyvin varmistuskaarroksen käytön. Lisäksi Laura valitsee esimerkillisen huolellisesti oikeaa suuntaa, josta hyökätä rastiympyrään sujuvan rastinoton varmistamiseksi.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

#14

Viestiklassikko väärä hajonta on nähty jo niin monta kertaa, että korjaaminen käy sukkelasti.

lauantai 13. joulukuuta 2014

#13

Lyhyellä välillä toimiva taktiikka on joskus vauhdin hakeminen edelliseltä rastilta.

perjantai 12. joulukuuta 2014

#12

Anna on toistaiseksi päässyt valitettavan harvoin tuottamaan sisältöä gps-seurantaan, mutta tässä näkyy kuinka tuleva viestitykkimme suoriutuu junnujen MM-viestin ratkaisuhetkistä.

torstai 11. joulukuuta 2014

#11

Alamäkiväleillä pitää olla tarkkana ettei painovoima vie mennessään.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

#10

Arvokisakarsinnoissa pummaaminen kannattaa suorittaa radan alkuosassa, jotta rataa on riittävästi jäljellä  menetetyn ajan kiinni kirimiseksi. Vauhti korjaa virheet.

tiistai 9. joulukuuta 2014

#9

Yökisoissa kannattaa silloin tällöin hyödyntää maajoukkuevalmentajienkin suosittelemia varmistuskaarroksia

maanantai 8. joulukuuta 2014

Keppien kanssa Australiaan

Päätimme hyvissä ajoin syksyllä lähteä Tasmaniaan maailmancuppiin. Siinä yhdistyvät kätevästi etelänleiri ja ensi kesän tavoitteena olevien MM-kisojen maastomatkojen lähtöpaikan kohennus maailmanrankipisteitä keräämällä. Lento kohti Melbournea ja hyviä uusia suunnistusmaastoja lähtee ensi tiistaina.

Viime torstaina vain sattui käymään niin kurjasti, että sain ennenaikaisena joululahjana diagnoosin rasitusmurtuman alusta reisiluun kaulassa. Positiivista on se, että sainpahan ainakin yhden joululahjan, vaikkakaan en ole aivan vakuuttunut, että onko tällainen joululahja osoitus kiltteydestäni. Sen lisäksi oli mukavaa saada diagnoosi ennen kuin vamma on ehtinyt ihan rasitusmurtumaksi asti ja ennen kuin itse olisin ehtinyt Australiaan asti diagnosoimattoman rasmun kanssa.

Edessä on siis pari viikkoa keppien kanssa köpöttelyä, jonka jälkeen alkaa vesijuoksentelu ja pyöräily.

Kokokompressiohaalarikaan ei pelastanut vammautumiselta.


Minunlaiseni peruspositiivinen henkilö löytää yllättävän paljon muitakin hyviä puolia tästä ensituumailulta varsin nihkeästä tilanteesta. Alla muutamia niistä:

Käärmeet
Australiassa asustaa yhdeksän maailman kymmenestä myrkyllisimmästä käärmelajista, ja siellä ne kaikki vaanivat suunnistajaparkaa. Henkiinjäämistodennäköisyyteni siis moninkertaistui, sillä uskoisin ettei uima-allas ole käärmeiden tyypillisintä esiintymisaluetta ja maantiekin lienee pyörän selästä käsin melko turvallinen paikka. Kuntosalista puhumattakaan.

Ilmasto ja olosuhteet
Kyllä mä mielummin Australiassa olen telakalla kuin liukastelen Suomessa. Siellä on sentään aurinkoista, lämmintä ja valoisaa. Ja kerrankin ei tarvitse priorisoida reenaamista auringonoton edelle vaan saa kerätä UV-säteitä ihan antaumuksella.

Lento
Vajaan kolmenkymmenen tunnin matkustusaika tarkoittaa niin pitkää istumista, että kyllä siinä melkein reisiluukin luutuu.


Matkatavarat
Työtasokin oli hiottu viimeisen päälle ergonomiseksi.
Kun lenkkareja ja suunnistuskenkiä onkin viiden parin sijaan yhdet ja muitakin reenivaatteita vähemmän, jäi kassiin mukavasti tilaa tuliasostoksille.

Kisat jäävät väliin
Eihän siinä nyt olisikaan ollut mitään järkeä juosta maailmancupia  tammikuussa, hei haloo!

Maajoukkueen testijuoksu
Nytpä ei tarvitse juosta Tainin vaatimaa puisevaa 5000m ratatestiä.

Kepeillä köpöttely
Ehkä vihdoin saan kehitettyä yläkroppaani jotain lihaksennäköistä..?

Että semmosta. Ei haittaa yhtään. Olen niin positiivinen, että varmaan tuo jalkakin paranee nopeammin.
-marika.

#8

Viestissä on tärkeää muistaa tehdä omaa työtään muista välittämättä.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Unta vain - ajatuksia urheilijana unesta

Kaamosaika. Miten sitä jaksaisi taas aamulla klo 06:30 ylös ja salille tai klo 19 päivän päätteeksi lenkkipolulle kun on pilkko pimeää? Valo on yksi ihmisen vuorokausirytmiä säätelevä tekijä joten valon puutteessa on luonnollista, että rytmi voi olla niin sanotusti sekaisin. Mutta jos tuntuu siltä että väsyttää jatkuvasti niin onko saanut riittävästi unta?
 
 http://sarjakuvaaja.sarjakuvablogit.com/2011/09/05/vanha-vai-vasynyt/

Uni on välttämätön ja oleellinen osa elämää, mutta urheilijalle uni on erityisen tärkeää palautumisen ja kehittymisen kannalta. Unen aikana keho kirjaimellisesti rentoutuu ja tapahtuu kasvua ja uusiutumista. Väsymys syö urheilijan kuntoa, hoksottimet heikkenevät ja harjoittelumotivaatiokin voi olla kateissa jos olo on jatkuvasti kuormittunut ja väsynyt. Riittävän unen määrälle ei varsinaisesti ole rajaa. Toiset voivat selvitä esimerkiksi 6 tunnin unilla kun taas toiset tarvitsevat reilut 8 tuntia ollakseen tarpeeksi levänneitä. Yleisellä tasolla puhuttaessa noin 7-8 tunnin yöunia pidetään terveyden ja hyvinvoinnin kannalta otollisimpana, tätä lyhyempi tai pidempi uni assosioituu moniin terveysriskeihin. Mutta myös unen laatu, kuinka paljon niitä oikeasti palauttavia ja kehon toimintaa tehostavia unijaksoja uneen mahtuu on tärkeää.

Törmäsin taannoin muutamaan tutkimukseen huippu-urheilijoiden unesta. Näissä mm. todettiin urheilijoiden nukkuvan yön aikana keskimäärin vähemmän kuin ei-urheilevien (noin 7 tuntia). Tämä on mielenkiintoista siinä mielessä, että huippu-urheilijoita saatetaan pitää ”paljon nukkuvina” ja myös enemmän unta tarvitsevina. Urheilijat saattavat toki ei-urheilevia useammin ottaa päiväunia, mutta nämäkään eivät kasvata urheilijoiden unenmäärää mitenkään ylivertaisiksi. Vaikka osittain tiedetään, että univaje heikentää suorituskykyä monella saralla, ei urheilijoillekaan voida määrittää riittävän unen rajaa. Yhdessä tutkimuksessa todettiin, että harjoitusta edeltävänä yönä urheilijat nukkuvat vähemmän kuin lepopäivää edeltävänä yönä. Ja se, että tehtiin aamuharjoitus lyhensi merkitsevästi urheilijoiden unen pituutta ja lisäsi harjoituksia edeltävää väsyneisyyden tunnetta. Tutkimuksessa todettiin, että vaikka urheilijat tiesivät seuraavan aamun aamuharjoituksesta, he eivät onnistuneet pidentämään yöuniaan menemällä aikaisemmin nukkumaan illalla. Tuttu juttu, onko?

Yllä mainituissa tutkimuksissa oli omat heikkoutensa ja tulosten yleistämistä liiaksi pitää välttää. Tutkimukset kuitenkin herättivät ajatuksia urheilijan unesta ja nukkumisesta. Tulokset puoltavat esimerkiksi omia havaintojani siitä, että kun tiedossa on seuraavana päivänä aamutreeni kukonlaulun aikaan, niin yleensä sitä tulee nukutuksi vähemmän kuin yönä jota seuraavana aamuna ei ole sovittua aikataulua mihinkään. Nyt reilut pari vuotta säännöllistä työtä tehneenä olen uudella lailla oppinut arvostamaan unta ja riittävää nukkumista. Arkisin treenaan usein ensimmäisen kerran jo ennen työpäivää, joka tietysti tarkoittaa aikaista heräämistä. Niinpä toisin kuin opiskeluaikoina, enää ei tee mieli sopia sunnuntain pitkää lenkkiä alkavaksi klo 10:00 vaan nyt tuntuu siltä, että haluan mieluummin pyhittää jos mahdollista viikonlopun riittävälle unelle ja siten hyville harjoituksille levänneenä.

http://upload.wikimedia.org     
Luontaisen vuorokausirytmimme perusteella meidät voidaan jaotella n.s. aamu- ja iltatyyppeihin, jotka eroavat mm. aamu- ja iltavirkkuudessa. Jotkut tutkijat ovat myös spekuloineet, että ihmisillä olisi ns. "forbidden zone” iltaisin, aikaikkuna jolloin ei kerta kaikkiaan pysty nukahtamaan vaikka yrittäisi. Itse olen aiemmin kuvitellut olevani aamutyyppi, eli sellainen, jonka luontainen rytmi puoltaa aikaista aamuheräämistä, tuntee itsensä pirteimmäksi aamupäivän aikana ja joka vetäytyy levolle aikaisin illalla. Totean kuitenkin, ettei ihan näin ole sillä jos saan vapaasti valita, heräisin noin pari tuntia myöhemmin kuin normaalina työaamuna ja pääharjoituksen tekisin aamupäivällä tai alkuiltapäivästä. Valvoisin ehkä myös illasta hieman pidempään, jos noudattaisin luontaista rytmiäni. Oman luontaisen vuorokausirytmin tunnistaminen voi toisaalta olla vaikeaa, sillä usein joudumme noudattamaan ulkopuolelta määriteltyä aikataulua. Näin esimerkiksi jos on töissä, käy koulua, tai on lapsia, mutta myös jos harjoitusleirillä on yhteinen aikataulu ja ohjelma. Iltatyypille optimaalisin aika tuottavalle tai kehittävälle toiminnalle ei ole aamu, toisin kuin yhteiskunta meitä usein ajoittaa toimimaan. Viime vuosina suunnistusmaajoukkueen leirikeskus-malli on mielestäni siitä toimiva, että tällöin urheilija voi itse valita tekevänsä pääharjoituksen silloin kun tuntee itsensä siihen sopivasti virkeäksi.

Esimerkki Polarin minulle
antamasta unipalautteesta
Urheilussa ja harjoittelussa kuten jo mainittua, tärkeää on riittävä palautuminen ja oikeanlainen vireystila pääharjoituksissa ja kilpailuissa. Vaikka sanotaan, että kestävyysharjoittelun  kuuluu tietyssä mielessä olla ”uuvuttavaa” en usko, että univajeiseksi tai jatkuvasti väsyneeksi kuulu itsensä tuntea. Nykyään on mittareita joka lähtöön, joilla voi mitata ja arvioida unen laatua ja palautumisen tasoa yön aikana. Uskon, kuten mittareista yleensä, että näistä voi olla hyötyä jos tiedostaa mitä mittari mittaa, jos mittaria oppii käyttämään säännöllisesti ja peilaamaan tuloksia omaan olotilaan.  Tätä kautta voi varmasti oppia tunnistamaan itsessään uusia asioita uneen liittyen. Paras mittari unen riittävyydestä on minusta kuitenkin oma tunne siitä, onko mielestään nukkunut riittävästi ja onko vireystila hyvä vai alakuloinen.

Ei ”pisara merta heilauta” myöskään unen suhteen. Kolleegani ja seurakaveri Laura totesi unitutkimusta tehdessään, että vaikka koehenkilöt luulivat aamulla valvoneensa koko yön, olivat he tutkijoiden ja mittareiden mukaan kuitenkin nukkuneet. Ei siis passaa panikoida jos sinä tärkeimmän kisapäivän aamuna herää tuntien itsensä huonosti nukkuneeksi. Mutta jos ennen pääkisaa tai koko harjoituskauden on jatkuvasti väsynyt olo, on ehkä syytä suurempaan huoleen. Ihmiskeho on siitä fiksu, että se lähettää kyllä meille viestiä jos se on pois tasapainosta jossakin asiassa. Näitä viestejä on vain osattava kuunnella ja niihin reagoida tarpeen mukaan. Tällä hetkellä valon puutteelle ei paljon voi tehdä, mutta mahdollista väsymystä kannattaa ehkä vähän analysoida. Ja sitten vaikka pidemmän joululoman, tai kuukausien leirijakson aikana on hyvä hetki antaa kehon itse kertoa paljonko ja millä välillä se unta tarvitsee. Tämä voisi olla yksi pieni yksityiskohta jota hiomalla voi taas ottaa askeleen eteenpäin urheilijana kehittymisessä.

Heini


PS. Tämä teksti pohjaa omiin ajatuksiini ja intresseihini eikä ole tieteellisesti pätevä argumentti joten älä lue tätä kuin raamattua vaikka pitkä pläjäys onkin!

#7

Kisaa on kiva jatkaa kun ekat rastit löytyvät sujuvasti.

lauantai 6. joulukuuta 2014

#6


Itsenäisyyspäivän kunniaksi palaamme MM-kotikisojen tunnelmiin. Rastimääritteiden katsominen on yliarvostettua ja vie sprintissä kallista aikaa kartanluvulta. Ja pakkoko sinne on tunkea niitä rasteja liian lähekkäin, vieläpä ihan samanlaisiin rastipisteisiin. Talon kulma tai parkkiksen kulma, kukapa näitä nyt ehtii erottaa toisistaan kun on niin kiire.

perjantai 5. joulukuuta 2014

#5

Kun vauhtia ja menohaluja piisaa, niin joskus menee vähän pitkäksi ja toisinaan lirvahtaa leveäksikin.

torstai 4. joulukuuta 2014

#4


Ei se rinttikään ole niin helppoa kuin voisi luulla. Samaan aikaan pitäisi juosta kovaa ja muistaa mille rastille on seuraavaksi menossa.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

#3

Marika antaa lähes viimeisen päälle olevan taidonnäytteen levykompassilla suunnassa kulkemisesta sekä hyvästä itseluottamuksesta. Ennen vanhaan virheiden analysointilomakkeissa oli tätä varten sarake nimeltä uskonpuute.

tiistai 2. joulukuuta 2014

#2



Kakkosluukussa kaksikkomme Heini ja Marttiina esittelevät rastinottotarkkuuttaan viime vuoden SM-pitkillä Syötteellä. Kyseessähän olivat SK Pohjantähden järjestämät kilvoittelut, ja tässä tyypillisessä oululaisessa maastossa kotikenttäetu tulee selvästi esille erinomaisen suoritusvarmuuden muodossa.

maanantai 1. joulukuuta 2014

#1





Tästä käynnistyy meidän taitopäällikkö-joulukalenterimme, jossa pääsette ihailemaan valittuja onnistumisia uramme varrelta. Nautinnollista joulun odotusta!

Aloitamme suunnistustaitojemme esittelyn vuoden 2011 Ranskan MM-katsastuksista.
Ykköselle joko telkkänä pönttöön tai sitten ei.

Kuulumisia Lapista

Eat, sleep, train, netflix, repeat. Pitkälti tällä kaavalla kului viime viikko mökillämme Saariselällä. Peekooastia tuli mätettyä täyteen reunoja myöten ja tänään viettelenkin ansaittua lepopäivää. Reilut kaksikymmentä senttiä lunta ja mahtavat baanat maksimoivat treeninautinnon aidon Lapin maisemissa. Alkoi jopa vähän himottaa taas viivalle sukset jalassa! Entisenä vaparin suosijana olen alkanut tykästyä yhä enemmän perinteiseen tyyliin. Tähän mennessä olen jo kuusinkertaistanut viime talven yhdeksäntoista pertsan kilometriä. Monesti olen kuullut, miten se olisi juoksijalle parempi vaihtoehto. Toivottavasti panostus näkyy ensi kesän askeleessa!

Paluu arkeen tuntui pahalta, mutta onneksi paljon ei ole enää jäljellä. Aloitin tänään viimeisen jaksoni lukiossa. Koulun päättymisen lisäksi ensi vuosi tuo mukanaan muutakin uutta: erivärisen kisapaidan. Harkittuani asiaa aikani päädyin jättämään kasvattajaseurani OH:n ja siirtymään Pohjantähteen. Ehkä painavin syy päätökseni takana oli se, että pääsisin treenaamaan kokeneiden ja kovien naisten kanssa, mikä on varmasti kehittävää. Näillä näkymin aion hakea opiskelupaikkaa Oulusta ja sekin tuki ratkaisuani. Naiset ovat myös menestyneet loistavasti suurviesteissä ja tietysti unelmoin siitä, että joskus pääsisin täydentämään viestijoukkuetta. Hetkeäkään en ole päätöstäni katunut ja minut on toivotettu lämpimästi tervetulleeksi, kiitokset siitä!:)

Lyhyenä tiivistelmänä viime vuodesta voisin sanoa, että mennyt kausi oli aika repaleinen. Vastoinkäymisiltä, huonolta tuurilta, kyyneliltä ja kirosanoilta ei vältytty, mutta oli niitä hyviäkin hetkiä. Virheistä on opittu ja toivottavasti viisastuttu. Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevaa vuotta ja uusia haasteita. Ensi vuonna siis vihreä-valkoisissa - odotan innolla!

-Anna








maanantai 24. marraskuuta 2014

Tuhat kuvaa on enemmän, kausi 2014

Vielä olisi tarjolla yksi koonti menneestä kaudesta. Koska kukaan ei jaksa enään moisia lukea, niin laitan kuvin.

Suunnistajan vuosi alkaa
Marraskuusta: Uusi valmentaja Juha Taini. Laaditaan suuntalinjat. Aloitetaan harjoittelu. Minä kuuntelen, luotan ja tottelen.

Monologi menossa. Kuva:SSL.


Joulukuu: Nielurisaleikkaus. Kaksi viikkoa täyslepoa, kipua, kipulääkkeitä, soseita, jäätelöä.


Viikko leikkauksesta. Uudet kidukset muotoutumaisillaan.

Tammikuu: Etelä-Afrikka, Dullstroom, korkeanpaikan leiri. Paljon perustreeniä. Hyvää seuraa, aurinkoa, pihvejä. Vimosen päälle olosuhteet. Aijjaij.




Helmikuu: Hallikausi. Liikuntamylly, eläintarhan juoksusuora, Esport Areena.

Liikuntapylly.

Maalis/huhtikuu: Turkissa Maailman Cupin ensimmäinen osakilpailu. Otin turkkiin isosti. Kisoista suoraan Portugaliin maajoukkueen harjoituskeskukseen, jossa aina huhtikuun EM-kisoihin asti. Vuoden kovin harjoitusjakso. Pieni kevennys ennen EM-kisoja. EM-kisoissa keskimatkalla Marikan kanssa jaettu sija 21., pitkä matka sija 10, ja viestissä aloituksesta vaihtoon toisena, loppusija 9.

EM-pitkä matka (10.). Askelkontaktin pituus viittaa loppumatkaan. Kuva: SSL

Toukokuu: Tiomilassa 5. sija! Kotimaisen kisakauden avaus, SM-keskimatkalla 4., Italiassa MM-leireilyä.
10-MILA (5.)
SM-keskimatka (4.). Kuva: outiojanen.blogspot.com

Kesäkuu: Venlojen viestissä 4. sija, Norjan Maailman Cupissa keskimatkalla 6., pitkällä 8.! Hienoja kisoja, hyviä suorituksia! Valituksi MM-kisoihin Italiaan. Loppukuukausi erittäin onnistunutta harjoittelua kohti MM-kisoja.


Venlojen viesti (4.).

MC Kongsberg, keskimatka (6.).

Heinäkuu: MM-kisat. Kuumetauti iski juuri ennen kisoja. Tyypillistä. Sprinttiviesti jäi juoksematta, pitkälle matkalle lähdin hieman epävarmana terveystilanteesta. Hyvä 9. sija, joka täytti tavoitteet, mutta jätti myös jossiteltavaa. Viestissä nähtiinkin kauden ehdottomasti surkein suoritus. Pilasin. Harmitti eniten. Lomailua Italiassa kisojen päälle ja Oulussa pari viikkoa.


MM-pitkä (9.). Kuva: SSL
MM-viesti. Voihan itku.
Italiassa lomailua MM-kisojen jälkeen.

Elokuu: Treenasin, koska huvitti. Yhteistreenejä ystävien kanssa. Huippuliigan osakilpailun voitto Turussa, Esijukolan voitto ja Huippuliigan voitto. Vietin kesää.


Huippuliigan voitto. Kuva:SSL


Syyskuu: Opetusharjoittelu, Viikin norssi, 2B-luokka. Elämäni ehdottomasti rankin opiskelujakso. SM-kisoja opetusharjoittelun lomassa, lenkkejä aamulla 06:30 tai illalla 20:30. SM-pitkurilla munaus, SM-sprintistä hopeaa vain sekunnin aikaerolla mestaruudesta. SM-viestistä kultaa!


SM-sprintti (2.), ensimmäinen henkilökohtainen SM-mitali pääsarjassa.
Kisan jälkeiset spekuloinnit valmentajan kanssa.
SM-viesti

Lokakuu: Viikon tauti, SM-erikoispitkä (4.), kunniavieraita Oulusta. Raatojuoksu.

Osku (vege vasemmalla), vieraat ja minä (pelottavin oikealla).


= plussalle jäi.


-Sofia